Pyrin etsimään jokaisesta päivästä merkityksellisyyttä, vaikka aina ennen näiden kirjoittamista tuntuu, että ei ole mitään järkevää sanottavaa. Yllättävän usein vielä nykyäänkin epäilen itseäni. Miksi kirjoitan? Miksi teen näin? Miksi puhua pälpätän? Miksi etsin teoilleni ja sanoilleni tarkoitusperiä? Miksi analyyttinen pääkoppani yhdistelee, arvottaa ja miettii asioita pidemmälle kuin pitäisi?
Tiedän näihin kysymyksiin vastauksen. Olen tällainen. En voi itseäni muuksi muuttaa. Olen ihan hyvä näin.
Kyseenalaistan lokikirjaani päivittäin samaan tapaan kuin minuuttani. Ehkä se on sairasta, ehkä tervettä, mutta tiedän ainakin monta paljon huonompaakin asiaa kuin tämä.
Osa minusta karsastaa tällaista itsestään kirjoittamista. Olen pyrkinyt tunkemaan egoni aina sinne perimpään takaluukkuun, josta se saa tarvittaessa pilkistää juuri sen verran, että tungen sen kaksin käsin takaisin päivänvaloa piiloon. Mutta jos en omassa henkilökohtaisessa päiväkirjassa kertoisi juuri minun päivistäni, mistä sitten? Säätä ja sisäkasvien terälehtiä ei pysty loputtomiin kuvailemaan.
Siispä, jatkan samaan malliin tätä paatosta, merkitysten etsimistä elämässä. Sillä lopultahan tämä on vain yksi hemmetin pitkä oppikoulu.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.