Kahdeksas päivä ilman kofeiinia

Tehokas maanantai. Vielä tehokkaampi sunnuntai, juoksin nimittäin puolimaratonin. Ajattelin ensin juosta kotiseudulleni Asmalammelle, mutta jatkoin siitä matkaa Vaajakoskelle ja rantaraitin kautta takaisin Jyväskylään. Monessa mielessäni ylitin itseni. Pystyn mihin vain!

Jalat ovat olleet tänään kipeät, varsinkin etureidet. Syytäkin pitää lepopäivä tai pari.

Pikakelaus maanantai-iltapäivään. Töiden jälkeen lähden vaateostoksille, koska tiistaina olisi vuorossa työpaikan valokuvaus. Pyörin hetken Forumin vaatekaupoilla ja ahdistus iskee. Laitan vaimolle viestiä, joka on sattumoisin juuri lopetellut lenkkinsä. Hän päättää tulla henkiseksi tuekseni kun marssimme Haloselle.

Halosella sattuu olemaan asiantunteva ja mukava asiakaspalvelija, joka osaa maagisesti kertoa juuri oikeat koot vaatteille. Pyydän siistiä vaatetta, mutta ei kuitenkaan liian juhlallista. Silmääni osuu Armanin paita. Kokeilen vaatteita välittämättä liikaa hintalapuista. Löydän neljä täydellistä vaatekappaletta. En ole varmaan koskaan pukeutunut näin hienoihin kuteisiin ja pystynyt satsaamaan rahallisesti vaatteisiin näin. Olo on kuin miljonäärillä. Hyvä fiilis siitä, että ostokset eivät tee lommoakaan lompakkoon.

Kotityöt venähtävät. Molemmat muksut ovat olleet tänään flunssassa, ei COVID-19:aa kuitenkaan kotitestien perusteella. Toivottavasti ei tartu pienikään pöpö minuun, ei kiinnostaisi olla kipeänä. En saa apua kotitöihin, joten ilta venähtää. Kuin varkain, kello on jo yli kymmenen. Trimmaan partani, käyn suihkussa ja ryhdyn nakuttamaan lokikirjaa puhelimellani, samalla kiroten Android 12:n kankeutta. Tässä olen.

Mites se kofeiini? Vielä tekee mieli ja myös tänään on ollut lievää päänsärkyä. Särky voi tosin johtua myös pahoista niskajumeista.

Kahdeksas päivä, männöö ohi pian varmasti.