Joy Division

Istun pehmeään tuoliin. Katson hetken ulos. Sateista. Suljen silmäni ja sanon ääneen: ”Voisipa nukkua…”, sitä todella haluaisin, nukkua. Torstai-aamu kello yhdeksän, on aika jälleen käydä läpi ”sodan kauhut” terapiasessiossa. Rankkuus tekee hyvää, omalla tavallaan.

Työpäivä sujuu hyvin. 28 tehtävää suoritettu. Se on paljon. Koen onnistumisen tunteita, etenkin kun asiakaspalaveri menee leppoisasti. Saamme kymmenvuotislahjaksi harvinaista imperial stoutia. Entisajan Rolle olisi ollut täpinöissään. Arvokkaan pulloarkun näkeminen saa aikaan ison kognitiivisen dissonanssin. En aio silti alkaa enää maistelemaan, raivoraittiina on hyvä olla. Firmasta juojia onneksi löytyy, eikä lahja tietenkään ole ainoastaan minulle osoitettu.

Kymmenvuotisjuhlapuheen viimeistely venähtää, mutta ehdimme hyvin vaimon kanssa vaateostoksille. Minun ei ole tarkoitus ostaa mitään, mutta ostan heräteostoksena parit hienommat housut ja pari t-paitaa (silmääni osuu retro-osasto ja mukaan tarttuu Joy Division- ja Star Wars -aiheiset Loose Fitit). Lopulta löydän myös sattumalta tyylikkään puvuntakin, joka on -70% tarjouksessa. Tai siis oikeastaan en voi ottaa tästä kunniaa, koska takin kiikuttaa minulle superystävällinen Jack & Jonesin myyjä, jolle kerron että ei tarvitse olla mitään liian hienoa, mutta jotain parempaa pitkähihaista tarvitsisi. Takki on kokoa S, oudon väljä kokoonsa nähden, mutta istuu oikein hyvin. Tai sitten olen vain hoikistunut sitten viime vaatesovitusten. Nyt on juhla-asu kasassa.

Perjantai hieman jännittää. Toivon, että tämä viikko ja oikeastaan koko kuukausi on ohi, niin pääsee keskittymään oikeisiin asioihin.