Ensimmäinen päivä toimistolla kahteen viikkoon. Illan ensimmäiset Overwatch-pelit pariin viikkoon myös. Muutamat häviöt, muutamat voitot.
En minä tiedä. Odotan koko ajan parempia aikoja. Mutta onko tämä elämä pelkkää odottelua? Tulee se fiilis, että mitä jos aikaa tiimalasissa ei olekaan sen vertaa, että ehdin kokemaan mitään muuta? Entä jos loppupätkä onkin pelkkää tätä paskaa? Välistä ehtii vähän innostua ja jotain kajastusta näkyy horisontissa, mutta illan pimetessä masentaa ja ahdistaa niin, että järki lähtee.
Peloista ja traumoista ei meinaa päästä eroon. Mieli ei lepää. Tuntuu, että ei saa hetken rauhaa. Happi loppuu. Tunteet ovat vaikeita käsitellä. Haluaisin taas muuttaa jonnekin vuorille yksin. Mutta en voi jättää perhettäni, työtäni, arkea.
En tosiaan tiedä. Jonkin täytyy muuttua. Mutta minkä ja miten? En minä voi toisia muuttaa, enkä haluakaan.
Levottomia ajatuksia. Aika lopettaa ajatteleminen. Meditaatiohetken aika.
PS. Se energiajuoma vei yöunet. Nyt ryhdyn energiajuomalakkoon. Kofeiinia tällä hetkellä veressä enää 62mg. Alle 100mg rajan, eli uni tulee varmasti.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.