Horror-perjantai

Suomen kuurosokeat ry kokouksessa omaisjäsenenä tänä viikonloppuna. Enpä muista milloin viimeksi, vaikka viitisentoista vuotta oltu mukana kuvioissa. Kalenterisekoilun takia missaan firman pikkujoulut. Perhekalenteriin unohtunut reissu ei näkynyt työkavereilla, enkä ollut kärppänä varmistamassa päivää, joten tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joka ei voi olla kahdella paikkakunnalla yhtä aikaa. No, tuleehan noita kekkereitä, mutta lievää FOMOa on ilmassa. Olen mielelläni vaimon kanssa täällä. Lapsetkin pääsivät mummolaan, toivottavasti viihtyvät.

Liki 6h junamatkan jälkeen Oulussa. Syöminen jää vähälle, joten jännittää iskeekö migreeni – ja iskeehän se, heti ahdistuksen päälle. Otan Maxaltin liian myöhään, siitä ei ole apua.

Kohtaus on valmis, kun illan ohjelmassa on vuorossa loputtomalta tuntuvia tutustumisleikkejä, jotka ovat minulle maanpäällinen helvetti. Silläkin uhalla, että joku täältä tätä lukee ja möksähtää, voin tämän sanoa. Ei kykene, ei pysty, ei saatana, tahdon pois. Ensin pitää esitellä itsensä, sitten tehdään rivi A:sta V:hen etunimen perusteella ja toinen arvaa nimiä. Sitten järjestetään uusi rivi paikkakunnan perusteella ja on kysyttävä toisten paikkakuntia ja niin edelleen… kuolen.

Kun pyörryttää ja oksettaa, menen huoneen reunalle istumaan. Sanon Veeralle, että minun on mentävä hotellihuoneeseen, nyt se iskee. Kipu asteikolla 8/10. Pimeään huoneeseen nukkumaan. Tuntuu, että kipu ronklaa aivojani niin, että minusta tulee kohta vihannes.

Migreeni oli pitkään poissa, en tiedä mikä sen juuri nyt on viikoittain aiheuttanut, mutta en halua ylianalysoida sitä. Migreenin voi laukaista mikä vain, mutta yleisimmin huono ruokailurytmi, huonot unet, stressi tai ahdistus. Tällä kertaa mukana on kaikkia näitä.

Herätys on ilmeisesti reilun kuuden tunnin päästä. Tulisipa joku ja tappaisi, pääsisi tästäkin. No ei. Joke. Just kidney. Musta huumori auttaa jaksamaan.