On jouluaatto. Perus Trattoria-jouluateria, sitten kotiin avaamaan lahjoja. Joulun taika on läsnä monellakin tapaa. Poika alkaa itkemään kesken lahjojen jaon. Ensireaktiona säikähdän, että jokin on pielessä, joten kysyn ”mikä hätänä?”. Hän vastaa, ”olen niin onnellinen”. Otan syliin, enkä kyyneleiltä välty itsekään. Hyviä kyyneleitä. Olen onnellinen perheestäni, siitä että minulla on lapset, jotka tietävät tunteiden merkityksen.
Saan Vihdeiren kuulien lisäksi yllätyksekseni Comfyn housut. On muuten maailman mukavimmat! Ostan varmaan myöhemmin jonkun paidankin. Kiitos vaim…joulupukki! Tuli tarpeeseen.
Iltapäivästä Dobblea Lotan kanssa ja lumihiutaleiden koodailua.
Lisää konvehtia naamariin.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.