Avainsana: bussi
-
Maanantaiaamun ajatuksia kuluneista viikoista
Käytänpä tämän aamun sitten kerrankin vaikka kirjoittamiseen, kun kerran ensimmäisestä bussistakin myöhästyin vain siksi että painoin torkkunappia kolme kertaa. Vähän nihkeä aamu, ei meinannut jaksaa nousta millään. Eilen oli melko epäonninen päivä, mutta silti monestakin syystä hyvin mukava sellainen. Vietimme tyttäreni synttäreitä maalla ja tarkoitus oli lähteä viiden junalla takaisin Jyväskylään. Ehdimme odottaa muutaman minuutin ykkösraiteelta kun juna tupsahti kakkosraiteelle.…
-
Aika ja jaksaminen
07012011385 @ Flickr Sama virsi. Sitä ei vain ehdi tehdä mitään ja sitten kun ehtii niin ei jaksa eikä edes kiinnosta. Puhun nyt lähinnä kotiaskareista, vapaa-ajan projekteista. Vaimonkin kanssa haluaisin ulos, mutta siihen tarjoutuu onneksi tilaisuus viikonloppuna tai viimeistään ensi viikolla rahatilanteen salliessa. Toivottavasti. Tälläkin hetkellä istun bussissa matkalla töihin, enkä ”oikeaa” bloggausta näin ollen pysty kirjoittamaan pienen ajan, kuluneen…
-
Muuttokuulumiset linja-autosta
Alkoi olla jo ikävä linja-autoja. En muistanut miten mukavaa bussissa olikaan istua ja ajatella. Hinta on ainoa joka kirpaisee, mutta pian on hankittava linja-autokortti. Nyt on sitten muutettu. Kamoja olen ”yrittänyt” saada järjestykseen, mutta se on vähän vaikeaa kun on joka paikka kipeä. Etenkin selkä oikuttelee. Jouduin avustamaan nimittäin muuttofirmaa, kun eivät saaneet pianoa kahden miehen voimin portaita ylös. Siinähän…
-
Uuden aallon liikenne
Eilen juoksin juoksin pysäkille ja kovaa. Luulin olevani myöhässä, sillä kello näytti 8:21 ja bussin lähti Vaajakoskelta lipumaan Asmalampea kohti jo 8:15. Toisaalta viive on aina 5-8 minuuttia (aikataulussa lukee max. 8 min Vaajakoskelta Asmalammelle), mutta rupesin ihmettelemään kun bussi ei ollut tullut 8:25. No, bussi saapui puolelta ja olin töistä kymmenisen minuuttia myöhässä. Näin on käynyt sata kertaa. Tänään…
-
Elämä on kertomisen arvoista
Tänään töistä kotiin tullessani viereeni istui se sama iäkkäämmän näköinen mies jonka olin nähnyt aikasemminkin. Aina takapenkille samaan aikaan päivästä. Nyt hänellä ei vain ollut lehteä mukana. Miehellä oli kaulassa sellainen tuki, kaulatuki – tiedättehän – ja kädessä diabeetikon kullanvärinen rannekoru. Katsoin miehen suuntaan ja näin suun käyvän. Samalla tajusin että hän puhui minulle. Otin tulpat pois korvista ja kysyin…