Kategoria: Luokittelematon
-
Väkivaltaiset numerohirviöt
Minulla on ollut aina periaatteena, että en paljasta mitään kovin henkilökohtaista itsestäni, mutta tuo periaate on aina löystynyt ja löystynyt. En tänäkään päivänä paljastaisi blogissani suorimpia mielipiteitä, intiimiä asioita, suhteitani tiettyihin asioihin ja ihmisiin, ym, jos tiedän että se voi jollain tasolla aiheuttaa negatiivista latausta muissa ihmisissä. Raha-asiat ovat yksi tällainen asia. En ole pahemmin puhunut rahasta, mutta nyt aattelin…
-
Bloggausmeemi
Rollemaa.org – oma blogi Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat? Blogihan tulee sanasta weblog, joka on niinsanotusti ”verkkolokikirja”, johon tehdään ”merkintöjä”, eli kirjoituksia ja artikkeleita haluamistaan asioista. Blogia on yritelty määritellä monilla tavoilla ja voi tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Minulle blogi tarkoittaa eniten nettipäiväkirjaa, eli omaa julkista päiväkirjaa netissä. Milloin aloitit…
-
Sysimustan taivaan alla
Ja taas on paljon asiaa Rollen pienessä päässä. Piti jo kirjoittaa aikaisemmin, mutta eipä tullut kirjoitettua. WordPress sentään tuli vihdoinkin päivitettyä. Ajatukset tuppaavat leviämään juuri silloin kun niitä pitäisi suoltaa ulos. Tulin noin tunti sitten ystäväni luota. Saunottiin ja juteltiin. En ole taaskaan käynyt kuukausiin tapaamassa ketään kaveria, saati viikkoon edes ulkona kunnolla. Tunnen itseni idiootiksi. Ja erakoksi. Jotenkin kaverit…
-
Elokuun kuulumisia
Tänään on taas vaihteeksi sellainen olo, että ei ole halua eikä jaksamista lähteä mihinkään. Ja miksi pitäisi? Jos ei tuossa pari päivää sitten viiden metrin päässä parvekkeesta alkanut remontti herättänyt minua seitsemältä, niin viimeistään Lotta kahdeksalta. Pieni aamuvirkkumme tahtoi heti aamusta leikkimään. Piinaava helle on myös vaivannut kokonaisen viikon, eikä senkään takia oikein ole tullut nukuttua kunnolla. Pupuhuhdan gheton kämppää…
-
Elämän parhaat hetket vietetään läheisten luona
Kävimme tänään päivällä katsomassa Veeran ukkia vanhainkotihoitolassa. Pertillä on vaikea Alzheimerin tauti. Kun pääsimme perille, mummi rupesi itkemään ja niin myös ukki rakkaansa nähtyään. Tuli heti hirveän surullinen olo. Myös Veera hieman järkyttyi, sillä olihan hän nähnyt ukkinsa viimeksi terveenä miehenä. Viime tapaamisesta oli kulunut vuosia ja Veera ei ollut tunnistaa omaa rakasta isoisäänsä, sen verran hän oli muuttunut. Alzheimerin…