Lauantai alkaa ahdistuksella, mutta selviän siitä. Pakotan itseni ulos lounaan jälkeen ja juoksen puolimaratonin ennätysajassa. Pääsen juoksijan euforiseen imuun. Sää on mitä mahtavin, alkulenkki pientä tihkusadetta ja sen jälkeen vain peruskoleaa pilvisyyttä. Vauhti kestää koko lenkin, loppuaika 2 tuntia 12 minuuttia ja 1 sekunti. Uusi ennätys.
Heikki Silvennoisen kirja luettu. Silvennoinen tähdentää hienosti kirjan lopussa, kuinka tärkeää on keskittyä hetkeen. Hän pohtii ajan kulumista, että mitä kaikkea on tullutkaan elämän aikana tehtyä. Jotenkin jopa pelottavaa, että 70-vuotias Silvennoinen sanoo melkein kuin oma isäni ennen kuolemaansa, että aika on kuin ohikiitävä juna tai jotain sinne päin. Isäni kirjoitti paljon ajasta hienoin kielikuvin, mm. ”ajallinen elämä on kuin tuulen henkäys.”. Näin se on.
Henkäys. Sekunti. Olen tässä. Vielä hengissä.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.