Sunnuntaipäivää sävyttää sateinen keli, mutta kahvilassa on mukavaa olla. Kauppareissulla päätä alkaa kihelmöimään ja tiedän, että sieltä se migreeni tekee tuloaan. Kohonneella ilmanpaineella, väärin hengittämisellä ja kolmella espressolla on varmasti osuutta asiaan. Iltapäivään mennessä kipuasteikko yltyy kahdesta kahdeksaan. Menen pimeään huoneeseen ja pökerryn.
Kipeinä hetkinä tulee mieleen kaikki ne kerrat, kun migreeni iski aikoinaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Lisäksi mieleen tulvii hetket, kun isäni makasi kuolinvuoteellaan. Tältäkö se tuntuu, kun luulee kuolevansa? Kun ei pysty tekemään mitään?
Olen iloinen, että kipu lakkaa. Isäni sanoin: ”On se niin helpottavaa, kun kipu hellittää.”
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.