Kun edellisen yön unipisteet ovat 20/100, seuraavan sentään 84/100. Unenlaatu on kuitenkin tasaisen huono. Liikaa ajatuksia mielen päällä.
Tänään havahdun siihen, että en ole puhunut äidilleni kahteen kuukauteen. Meillä on lämpimät välit, mutta jotenkin on ollut niin paljon töitä, että olen unohtanut läheiseni. En ole ollut veljienikään kanssa tekemisissä pitkään aikaan. Korjaan heti tilanteen viestillä.
Elämäni kuluu aivan liian paljon työn touhussa ja välipäivät kuluu palautumiseen. Aikaa ja energiaa ei tunnu jäävän mihinkään muuhun. Se tuntuu surulliselta. Tänäänkään en ole ollut tarpeeksi läsnä lapsilleni.
Tällaisenkö perinnön haluan jättää? Että isä teki aina töitä, eikä ollut mukana? Ei tunnu hyvältä. Toivon muutosta, mutta jatkan silti samaan malliin… toisaalta, mikään muutos ei tapahdu hetkessä. Mutta kunpa edes loppuvuoteen mennessä olisin pystynyt ruuvaamaan kalenterini kuntoon.
Yksi asia kerrallaan. Teen parhaani. Koittakaa ymmärtää. Vaikka nautin työstäni, ei elämä voi olla pelkkää työtä. Juuri nyt se on sitä, mutta kyllä tämä tästä helpottaa. Kesälomatkin ja kaikki tulossa. Eiköhän se siitä.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.