Avaan vanhat muistolaatikkoni. Löydän kasan päiväkirjoja, kasettinauhurini, Walkmanin, pieniä ja isoja C-kasetteja, diskettejä, levyaseman, CD-levyjä, kirjeitä… Kasetteja en pysty kuuntelemaan, koska Walkman on epäkunnossa. Sen radio-ominaisuus kuitenkin vielä toimii.
Nostalgiaryöpyn seasta löydän myös kasetin, jolla haastattelen edesmennyttä pappaani. Tuo nauha vuodelta 1998 on harvinainen ja tiettävästi ainoa, jolla on kuultavissa rakkaan vuonna 2001 kuolleen pappani ääni. Aion digitoida muutkin nauhat ja kuunnella mitä niillä todella on. Osalla on vuonna 2019 poistuneen isäni ääntä.
Vuoden 2000 päiväkirjassa kirjoitan, että jos vanhempi minäni koskaan lukee päiväkirjaani, suosittelen laskettelemista, sillä se on hauskaa. Aika trippimäistä… Muistan kirjoittaneeni osan, osasta on täysin muistot kadonneet. Huvittaa ja vähän surettaakin lukiessa. Totta tosiaan, olen unohtanut koko lumilautailun. Lotta voisi tykätä. Tulevana talvena voisin mennä lumilautailemaan pitkästä aikaa. Eihän sitä ollut kuin reilut 20 vuotta välissä.
Pitää palata aarrearkkuni ääreen uudemmankin kerran. Tuntuu hämmentävältä, että olen ollut tällainen kirjoittaja vuodesta 1997 saakka. Aina tykännyt kirjoittaa ajatuksiani ylös. Aion jatkaa samaan malliin.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.