Lokikirja

Olen iloinen kun ei säre mihinkään. Pääsen pihalle asti juoksemaan. Kofeiinitasapaino on kunnossa.

Neljä viikkoa viime pelihetkestä. Nyt on aika avata Overwatch.

Perjantai menee toipuillessa ja reboundia pelätessä. Sieltähän se lopulta tulee. Kärsimys jatkukoon. Toivoisin edes puolet pääsiäisvapaista kivutta. Ei ole herkkua tämä tämmöinen.

Herään 23:30. Mikä maa, mikä valuutta? Nyt oli paha. Migreeni, nimittäin. Jännittää hieman. Muistikuvat ovat hatarat, mitenhän selvisin töistä kotiin? Ajattelen. Yksi. Sana. Kerrallaan. On kuin olisi potkittu päähän ja olen herännyt sairaalasta.

Pyrin olemaan rasittamatta aivojani nyt. Ei koodia. Ei kirjoja. Ei budjetteja. Ei. Jotain. Mikä se sana on? Ovat kateissa. Toivottavasti pää tästä vielä korjaantuu.

Onpas työlästä kirjoittaa tätä. 23:55. Menen etsimään ruokaa kaapista.

Kerron myöhemmin lisää.

Hyvä vire jatkuu. Hyvät yöunet alla, sushia, aurinkoa, positiivisia asioita ympärillä. Nyt on hyvä pohjavire. Tuulta purjeissa. Eteenpäin.

Tänään on hyvä päivä. Onnistunut julkaisu, rento työpäivä, hyvää kahvia ja kymmenen kilometrin juoksulenkki töiden jälkeen. Illalliseksi vaimon tekemää shaksukaa ja suklaata. Olen onnellinen.

Kevätaurinko lämmittää ja mieli virkistyy. Minulla on oikein positiivinen ja optimistinen olo. Mielenkiintoisinta tässä tiistaissa on se, että viime yön unet jäivät alle viiteen tuntiin. Emme ilmeisesti olekaan olosuhteidemme orjia.