Lokikirja

Avaan silmät. Herään hengissä jälleen uuteen maanantaihin. Älytelevisio pauhaa, aamun viimeiset uutiset lähtevät käyntiin kello 9:00. Donald Trump puhuu kuinka aikoo aloittaa isoimman karkoitusoperaation, jota on koskaan nähty, jos tulee toistamiseen valituksi presidentiksi. Väkijoukko hurraa. Maailma on sekaisin, mietin hiljaa itsekseni.

Vuodesta 2024 tulee tylsin vuosi ikinä. Suomalaiset presidenttiehdokkaat ovat kaikki yhtä mitäänsanomattomia kuin UMK-ehdokkaatkin. Tuntuu myös, että Suomessa ei tajuta mistään mitään. Kaikilla on jokin etuoikeutettu mielipide jostain, vaikkapa Lähi-Idän tapahtumista. No, se siitä. Itse pysyn kaukana politiikasta, tulen vain vihaiseksi.

Hurja päivä. Paljon odottamattomia asioita. Palavereja, loputon tehtävälista, pikainen lounas, scriptattavaa, korjailtavaa… Työmaa, mutta mukava sellainen.

Olen jälleen aamukympistä iltaysiin kuin aikakoneessa. Pajan ovet säppiin 21:30, Riekin Matin Swallow the Sun -äänikirja pyörimään ja kotia kohti. Miten onkaan taas näin kylmä? Parta jäätyy sekunnissa.

Tällaista rallia jaksaa helposti kun on nukkunut viikonloppuna 30 tuntia. Muuten ei jaksaisi.

Huomenna sama uusiksi. Hyvällä tuurilla ehdin seitsemäksi salille.

Selainsuositus iPhonelle: DuckDuckGo, ei ole sitä ärsyttävää Safarin Zoom-efektiä ja tietosuoja tapissa.
Sarjasuositus: The Act

Elämä on prosessi, jossa ihminen oppii virheistään tai viettää koko elämänsä toistaen niitä.

Roni Laukkarinen, 2024

Päivän tekstit:

• Oikeassa olemisen kirous
• Elokuva-arvio: The Killer (2023)

Lauantain saldo:

• Yli 9 tunnin yöunet
• Juoksulenkki matolla
• Tylsä elokuva (The Killer)

Jäätävä migreeni katkaisee illan ja päätän mennä nukkumaan ennen yhtätoista. Tästä syystä myös loki unohtuu lauantain puolella.

Herään keskellä yötä. Oikeassa korvassani vinkuu kovaa. Tinnitus. Molemmat korvani ovat tukossa ja päässä humisee. Mitähän tämä nyt on? Nousen pystyyn ja katson kelloa. 4:21. Menen keittiöön ja juon lasin vettä. Tuntuu kuin olisin juuri noussut lentokoneesta paineistetun lennon jälkeen ja sen lisäksi olisi krapula ja vuonna 2013 iskenyt dissosiaatiohäiriö tullut takaisin. Onko tämä totta?, mietin. Olenko edes hereillä?

Korva ei lakkaa vinkumasta ja ahdistaa, mutta päätän silti jatkaa unia. Parin tunnin päästä säpsähdän hereille ja huomaan, että melu on vaimentunut.

Oli mitä oli, puoli kymmeneltä ylös ja saattamaan sokeaa vaimoa optikolle. Silmälaseista on irronnut linssi ja ruuvi on kateissa. Onneksi saavat helposti silmälasit kuntoon. Kiitos Synsam.

Viikko on ollut hektinen. Olen missannut kuntosalin parinakin iltana. Tänään migreeni kolkuttelee pääkallon sisältä. Ihmisen pitää syödäkin joskus.

Lepoa tiedossa pari päivää. Vihdoin.

Aika klassinen torstai. Väsynyt aamu, terapia, pitkä työpäivä. Jos eilen oli onnistumisia, tänään lähinnä selviytymistä. Illan päälle päätän skipata kuntosalin ja hakea ruokaa McDonald’sista sen sijaan.

Tämä päivä on mennyt aikakoneessa.