Lokikirja

Käytän todella paljon kaikenlaisia trackereita, mutta sittemmin olen siirtynyt muiden ”kerääjistä” omiin, jotka pyörivät omalla koneella. Esimerkiksi tämä bottiini kytketty mood tracker haistelee viestini perusteella miltä minusta tuntuu ja piirtelee kaikenlaista käppyrää datan pohjalta.

Julkaisen 90% työkaluistani avoimena lähdekoodina. Loput ovat experimenttejä tai puhtaasti vain itseäni palvelevia tuotoksia, joita en halua julkaista.

On mukavaa pystyä koodaamaan omat työkalunsa. Työkalujen rakentamista olen tehnyt aina, mutta vielä enemmän AI-aikakautena.

PS. Hyvät hakkerit luettu. Kuusi luettua kirjaa tähän mennessä vuonna 2026, luku.appin ennusteen mukaan 33 kirjaa vuoden loppuun mennessä.

Keskiviikko. Asiat etenevät mallikkaasti. Töiden jälkeen hölkkä ja suoraan saunaan. Rentoa elämää.

Lukuvuorossa Hyvät hakkerit. Mielenkiintoinen kirja. Tässä ei montaa iltaa mene.

Tekoälyä on mukavaa hyödyntää erilaisissa projekteissa niin vapaalla kuin töissäkin. Kaikkea ei voi julkaista, mutta olemme jonkin ennennäkemättömän äärellä. Tekoälystä fiilis on edelleen ristiriitainen, mutta niin on myös esimerkiksi lihan syömisestä. Whataboutismi ei auta kognitiiviseen dissonanssiin. Siksi pitää ottaa parhaat päältä.

Elämä on liian lyhyt. Yritän ottaa rennosti lukematta liikaa uutisia.

Viime yönä ei ahdistanut. Melatoniini ja kofeiini eivät olleet mukana yhtälössä, joten tällä on varmasti merkitystä. Teen vielä pidemmällä otannalla tätä empiiristä tutkimusta ja kirjaan sitten todelliset vaikutukset.

Tänään päivä on ollut kohtalaisen sekava. Kun ei ole palavereja, onkin yht’äkkiä hankalampi löytää struktuuria päivään. En vieläkään nauti palavereista, mutta en myöskään täysin inhoa niitä enää. Ainakaan sisäisiä.

Töistä suoraan isoille kaupoille ostamaan uutta peittoa. SteadyBody ja liukas kangas eivät ole minulle. Lotta saa luksuspeiton, minä nautin enemmän Familonin peitosta jatkossakin. Hämmentävää, miten herkkä hipiä ei siedä sellaista, jonka pitäisi olla mukamas ”parempaa laatua”. Aluslakanassa SteadyBody vielä menee, mutta ei pussilakanassa tai peitossa. Untuvaa tai pellavaa sen olla pitää, eikä mitään hifi-keino-kuitu-kennoa… Ehkä ensi yön nukun paremmin.

Minä tänään aamulla töissä:

Nämä ovat niitä päiviä, kun tuntuu, että ympärillä vaan räjähtelee. Oikeasti tilann ei edes ole niin paha ja saan kaikki ratkottua ammattilaisen ottein. Tekevälle sattuu.

Tuntuu, ettei ole yhtään energiaa, mutta jaksan töiden jälkeen juosta viisi kilometriä matolla. Hauska sanoa näin, kun enhän minä liiku senttiäkään polkiessani paikallaan juoksumatolla. Mutta Zwift ja Stryd laskevat kilometrit silti. Numerot ovat kivoja.

Öisin ahdistaa. Mikähän siinäkin on? Yritän nyt vieroittaa itseni melatoniinista ja ottaa taas ”ei kahvia kello 15 jälkeen” -säännön käyttöön. Viime yönä en oikein pystynyt rauhoittumaan. Parempaa onnea ensi yönä.

Lepopäivä, kahvittelupäivä, pelipäivä, oleilupäivä. Saunapäivä.

Sauna säilyy samanlaisena läpi vuosikymmenien, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuisi. Minulla on edelleen sama, hyvä olo, kun saunasta tulee vilvoittelemaan. Viileä ilma lämpimällä iholla tuo mieleen muistoja, mummolan, sokerisen Jaffa-limonadin, kesäisten puiden havinan, sadeveden ropinan peltikatolla, sata vuotra vanhan saunan, tervashampoon, papan mutinat, isän vitsit, ihmiset, joita ei enää ole muualla kuin muistoissani.

Sauna on omanlaistaan meditaatiota. Minulla oli kausi, jolloin jaksoin meditoida, mutta nyt se tuntuu jotenkin vaikealta aloittaa. Meditointi on siitä hyvä keksintö, että ahdistus unohtuu. Ei tule silloin mietittyä miksi tai kuka olen. Kaipaan sitä tunnetta, merkityksettömyyttä, ajattomuutta, autuutta. Saunassa saan maistaa palan sitä.