Lokikirja

Paljon unta. Pitkä kävelylenkki Juhan kanssa. Kahvia. Overwatchia. Olemista. Työjuttuja. Hyvä fiilis. Illasta määrittelemätön ahdistus.

Älä. Mieti. Enempää.

Olen yliajalla. Lopetan Overwatchin pelaamisen ja huomaan, että poika on nukahtanut sohvalle. Telkkarissa posottaa YouTube-videot loputtomana jatkumona. Sammutan television ja vien pojan nukkumaan.

Viikko on ollut äärimmäisen rankka kaikin tavoin. Mutta myös palkitseva. Kasvaa vain itsevarmuus siitä, että osaan hommani ja että meillä on hyvä porukka kasassa.

Nyt kyllä väsyttää. On aika painua pehkuihin.

Kunpa voisi joskus osata päästää irti asioista. Nytkin mietin tuota uutta avatariani, että onko se sittenkään hyvä. Minunhan piti muutama viikko sitten murehtia vähemmän vähäpätöisiä asioita ja antaa vain olla. Miksi tämä ahdistus tuli takaisin? Miksi taas hion liikaa?

Pikakelaus aamuyöhön. Rouva herättää kello 4:00. Ei kuulemma nähnyt painajaista, heräsi vain. Merkillistä, että juuri minuutilleen tasatunti. Käyn juomassa, kun kurkku tuntuu kuivalta. Eipä sitten oikein uni tule. Saan unen päästä kiinni juuri kun pitää herätä taas aamulenkille.

Terapia-aamussa keskitytään pakkomielteistä irtipääsemiseen ja pohditaan tilannetta töissä. Henkilöstövaje on eskaloitunut työkaverin jäädessä sairaslomalle. Onneksi hoidan skarpisti asian kerrallaan. Välillä meinaa jäädä jälkeen, mutta sitten kirin taas tilanteen tasalle. Tärkeintä on, että asiakas saa vastauksen ja projektit menevät eteenpäin.

Olen suhteellisen tyytyväinen tämän päivän työn tuloksiin. Oma tekeminen näkyy heti. Osaan jopa korjata kohtuullisen vaativan verkkokauppaongelman.

Päivän saldona lukemattomia sähköpostiviestejä, lukemattomia aspatikettejä, asioiden ratkomisia, pari sisäistä palaveria Arton ja Juhan kanssa, projektitaskien perkaamista ja paljon muuta. Nyt tuntuu jo helpommalta kuin eilen. Jämäkästi asiat yksi kerrallaan kuntoon. Kyllä se tästä. Me klaarataan tämä.

PS. Photopea on parempi kuin Photoshop. Tekoälyllä varustettu Magic Replace on uskomattoman hyvä.

Tuottelias päivä, vaikka jostain syystä se ei tunnu siltä. Vaihdan avatarini vihdoin kuvastamaan nykyminääni. Olihan tuo edellinen ollutkin vuodesta 2010.

Eipä tässä oikein muuta ehdikään nykyään kuin töitä. Toivottavasti pian helpottaa. Mietteitä lisää täällä.

Juuri kun kuvittelee, että tilanne ei voisi hullummaksi mennä, niin se menee.

Asia kerrallaan.

Kyllä tämä tästä.