Lokikirja

Olen kaikkeni antanut tällä viikolla. Tunnelma on positiivinen väsymyksestä huolimatta. Helmikuun unien keskiarvo hipoo kuutta tuntia. Todella kehnoa. Tässä pitää jotenkin pystyä parempaan, muuten iskee turnajaisväsymys.

Macissa on akkua 2%, ukossa 1%. Macci kiinni ja ukko samalla.

PS. Somesta löytynyt uusia kirjasuosituksia luettavaksi. Ja lukuappini edistyy päivittäin. Vaikka ei jaksaisikaan. Pakkomielle, sairaus, koodaaminen, mitä näitä on…

Päivät tuntuvat toistavan aikalailla samaa kaavaa. Herään kuin sydänkohtaukseen, koska unta on kertynyt taas liian vähän. Tällä kertaa näen sekavia unia, joissa vedän Elon Muskin kanssa huumeita. Mitä alitajunnassani oikein tapahtuu?

Teknologiaa, koodia, palavereja kymmenestä kuuteen. Lenkille. Kotona lisää koodia. Lukuappi kehittyy. Miksi en malta lopettaa?

Viikonloppuna voisi keskittyä johonkin viihteeseen, vaikka videopeleihin tai elokuviin. Mutta tämä on vain haave ja toive. Koska tiedän, että koodaan taas kuitenkin.

Päivät ovat tällä hetkellä hieman väsyneitä, koodin täyteisiä umpitunneleita. Ei oikein jaksa kiinnostaa mikään ylimääräinen. Pitäisi varmaan kehitellä jotain koko perheen tekemistä, tai jotain muutakin kuin vain koodin parissa säätämistä 24/7. Ehdin jo hyvän tovin elää seesteisyydessä, mutta nyt olen jotenkin valahtanut takaisin kaaokseen.

Huomaan, että eilen selitin ihan samaa asiaa. Tätä juuri tarkoitan. Lähimuisti on jostain syystä kateissa. Se ei ole minulle tyypillistä.

Vilkas maanantai. Poikani neuropolikäynti osoittautuu erittäin hyödylliseksi. Mukava lääkäri, joka ymmärtää kirjolla olevia.

Lukusovellukseni edistyy. En olekaan ennen tehnyt mitään omaa Vercelillä, Supabasella, Next.js:llä ja TypeScriptillä. Mielenkiintoinen maailma. Tuntuu toisaalta siltä, että pidän repon sittenkin privaattina. Julkaisen appin ja ehkä joskus avoimena, jos uskallan. Olen web-ohjelmoija alunperin, enkä ole liipannut lähempää softaa, joten tämä on uutta aluetta minulle. Epävarmuus kuuluu asiaan.

Kello on yht’äkkiä 23:55. Yritän päivästä toiseen välttää alkukevään umpitunnelia, mutta sellaiseen aina päädyn jostain kumman syystä. Viime viikkoina yöunet ovat jääneet niin vähäisiksi, että aivot alkavat jo hieman krakailla. Ensi yönä on yritettävä nukkua täydet kahdeksan tuntia, sillä ajatuksiani tarvitaan huomenna terävämpinä kuin tänään.