Tiistait. Keskimäärin työntäyteisiä, tavallisia päiviä. Kumma kyllä, jaksaminen on ollut tänään kohtalaisen hyvällä tasolla. Yleensä se ei sitä tiistaisin ole, sen voit huomata lukemalla vaikka joitakin aiempia tiistaisia päivityksiäni kuten: ”Tyhjä takki”, ”Adrenaliini”, ”Tööt”, ”Linux” ja ”Huh, mikä viikko! Rolle, on vasta tiistai”. Ehkä olen jossain kohtaa petrannut nukkumisessa ja lepäämisessä?
Myynnin tavoitteet täytetty toistaiseksi. Firman kasvu on huikeaa seurattavaa. Olen päivä päivältä itsevarmempi, jonkinlainen visio on mielessä kirkkaana. Vaikka vauhti on kova, koitan pitää työpäivät järkevinä. Ei saa vahingossakaan luisua tekemään asioita niin, että rikkoo itsensä. Kai tämä jonkinlaista tasapainottelua tulee olemaan. Onneksi tekijöitä löytyy ja tulevaisuudessa apukäsiä on toivottavasti vieläkin enemmän. Uskon entistä vahvemmin siihen, että kaikkea ei kuulu tehdä itse. On ollut pitkä tie päästä tähän ajatusmalliin kontrollifriikkinä ihmisenä.
Tälläkin viikolla olen pysähtynyt miettimään elämää. Ja kuolemaa. Ikävyttä ja syöpää ja kaikkea on ympärillä, eikä ajatus jätä hetkeksikään rauhaan. Siksi on hyvä välillä vilkaista kuolonkalenteria ja muistaa, että on aivan ehdottoman tärkeää mihin ja miten sen aikansa käyttää. Tekemisen, johon aikaa käyttää pitää olla sellaista mistä tykkää. Ja siihen, jos johonkin voi aina vaikuttaa. Tänne on synnytty ja täällä myös kuollaan, arvan voi käyttää vain kerran. Siksi se pitää käyttää hyvin.