Minun pitäisi muistaa, että mitään ”oikeanlaista elämää” tai ideaalia ei ole olemassa. Matkustaminen, seikkailu, sosiaaliset tilanteet ovat itselleni pitkälti fiktiota. Joskus olisi kuitenkin hauskaa kokea jotain erilaista, mutta pitäisi lopettaa sellaisen kaipaaminen. Koska en minä sitä oikeasti kaipaa. Tuttu ja turvallinen, vakaa arki tuntuu hyvältä.
Miksi kuitenkin joka päivä kysyn itseltäni, ”tätäkö tämä on?”. Olen saanut paljon delegoitua pois pöydältä, eikä kaikkea todellakaan tarvitse tehdä itse, mutta silti vielä kaipaan jotain optimimpaa tilannetta. Jotain ”lomaa” tästä kaikesta. Mutta se ei onnistu sisältäpäin. Joka puolella on ruutuja.
Minua väsyttää. Maisemanvaihdos voisi olla paikallaan. Vaikka äidin luokse. Jonnekin. Jotakin. Tuntuu siltä, että voisin nukkua vuoden putkeen. Mutta herään kuuden tunnin jälkeen.
Luulin, että tänä keväänä ei mikään stressaa. Mutta ehkä sittenkin.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.