Juoksen viileässä kevätyössä. Aurinko on laskenut ja taivas on värjäytynyt vaaleanpunaiseksi. Kaduilla ei ole ketään. Kuulokkeista soi rauhallinen elektroninen musiikki. Huomaan olevani onnellinen.
Torstain työpäivä venähtää, mutta vieläkään ei pääse stressi liialti iskemään. Kello on paljon, mutta haluan liikkua silläkin uhalla, että se verottaa yöunia.
Ei ole isompia huolenaiheita. Olisipa aina näin. Vaikka tiedän, että elämä on aallokko, otan tämän vastaan.
Seesteisyys. Annathan sen jatkua.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.