Tänään näkyvissä valonpilkahduksia, mutta energiat silti nollissa. Yritän olla miettimättä liikaa ja säilyttää mielen positiivisena, mutta se on vaikeaa. Epätodellinen olo päivästä toiseen. Odotan kovasti stabiilimpaa aikaa.
Samalla tiedän, että ei mikään ole maailmanloppu. Olen ollut pohjalla. Mutta tieto siitä, että voi pudota korkealta takaisin sinne pohjalle, on kammottava. Ei sitä haluaisi enää koskaan kokea.
Pitäisi opetella ajattelemaan, että menetämme kaiken. Koska niin tulee käymään vääjäämättä. Silti jostain syystä ihminen kuvittelee olevansa kuningas.
Miksi odotan tulevaa, kun voin elää nyt? Miksi ihmismieli on tällainen?
Säilytän katseen pallossa, en muuta voi. Sekunti kerrallaan.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.