Lumotun eebenpuun eteinen

Odotin tätä itsekin. Pidän (en pidä, vaan rakastan) kirjoittamista. Pystyn kirjoittamaan mistä tahansa, miten tahansa ja pidän siitä. Jos muut eivät pidä kirjoitustavastani, olkoot pitämättä. Tällä hetkellä olen vähän sekaisin, mutta antaa olla. Jätän tämän merkinnän tänne tällaisenaan. Haluan vain jälleen kirjoittaa kuten aiemminkin.

Muutin 2. kesäkuuta. Asun nykyään niin keskustassa kuin voi asua, Jyväskylän Jyväskeskuksessa. Veeran pikkuveli oli meillä toissapäiväisen ja eilisen kylässä. Oikein mukava ja fiksu kaveri viisitoistavuotiaaksi. Oli etevä matikassa ja kertoi kajareiden rakentamisesta. Pelasi myös paljon pelejä je wowissa kehittyi alle päivässä 20 leveliseksi.

Viime aikoina olen ollut sairaslomalla, syyn saatat arvata. Lääkitys on nostettu 20 milligrammaan. En tiedä onko depressiohoitajasta ollut apua. Ehkä on. Veeralla menee hyvin. Veeran pikkuvelin kanssa pelasimme World of Warcraftia pari päivää.

En tiedä mitä teen tulevaisuudessa. Ammattikorkeakoulun pääsykoe meni päin helvettiä. Osasin täydellisesti äidinkielen ja loogisen päättelyn tehtävät, mutta matematiikka ja fysiikka ja kemia meni huonosti. Tuntuu ettei ole toivoakaan päästä kyseiseen opiskelupaikkaan.

Jyväskylän yliopiston tietojärjestelmätieteeseen on pääsykoe kymmenes päivä kesäkuuta. Minulla ei ole hajuakaan millainen pääsykoe on, mutta en välitä. Ajattelin katsoa netistä ennakkoon aiheita, kunhan jaksan.

Tästä merkinnästä tuli aika sekava, sillä olen itsekin sekaisin. Kohta menen nukkumaan, toivottavasti. Aloitin jälleen bloggaamisen, toivottavasti olette tyytyväisiä. Hyvää yötä. Kommentoikaa vapaasti.