Lokikirja

Kaikista vaikeinta on

• Tehdä päätöksiä. Jos jäät päätösten välille, se ahdistaa. Vaikka päätös olisi epämieluinen, se tuntuu silti paremmalta kun se on tehty. Vatulointi on mielelle raskasta.
• Elää päätöksen kanssa. Erityisesti silloin kun varmuutta ei ole, on vaikeaa hyväksyä päätöksensä, kävi miten kävi.
• Olla ruoskimatta itseään. On hankalaa olla itsensä kanssa, jos ei pääsekään tavoitteisiin tai päätös on tavallaan huono, mutta samaan aikaan hyvä.

Päätin olla juoksematta puolimaratonia tänään, koska syyt. Sen sijaan koodailin vähän.

Lauantaipäivän tiivistelmä:

• Sosiaalinen ahdistus
• Loikoilu
• Äkkäilyä
• Baldur’s Gate 3:sta ~6 tuntia

Jotenkin jäi reflektointi kokonaan välistä. Ahdistus on läpitunkevaa ja siihen ei auta muu kuin eskapismi.

En juhli tänä(kään) vuonna juhannusta mitenkään. Veera toipuu leikkauksesta, joten emme lähde minnekään kekkuloimaan. Järvenympärilenkillä on mukavaa, ei ihmisiä missään. Tuulee aivan pirusti, Kuokkalan silta on hieman hankala ylittää vastatuulessa.

Iltakahvien jälkeen kysyn itseltäni: ”Mitähän sitä sitten?”. Onneksi ei tarvitse mitään.

Rouvalla rutiininomainen leikkaus Jämsässä. Vaikka perusjuttuja, silti aina vähän jännittää kun nukutetaan ja leikataan. Siellä vierähtää päivä kellon ympäri. Välissä onnistun säätämään palvelimia, vähän liiaksikin ”vapaapäivänä” – mutta kun odottelu on vaan niin tylsää puuhaa.

Taksilla kotiin ja nyt pizzaa. Kun on kuudelta herännyt, ei ihmeisiin pysty.

Hyvää juhannusta!

Jaksaisinpa joskus kertoa kaikki, ystäväiseni. Ehkä sitten, kun saan sen omaelämäkerran valmiiksi.

Tänään olen ollut hyvillä mielin, vaikka väsymys painaa ja yöunet eivät ole olleet kunnossa koko viikolla. Huolet jostain kumman syystä loistavat poissaolollaan. Johtuu varmasti siitä, että moni asia on alkanut ratkeamaan niin työ- kuin kotirintamallakin.

Jatkuispa tämä hyvän kehä. Ei enää pahuutta elämään, kiitos. 🤞