↑↓ liiku Enter avaa Esc sulje Satunnainen kirjoitus

Lokikirja

Rollemaan kapteenin lokikirja on Rollen kevyt päiväkirja ja päivittäinen kirjoitushaaste. Tavoitteena on kehittää mielenterveyttä, kirjoittamisharrastusta ja madaltaa kynnystä itseilmaisuun.

1690 merkintää · 8.11.2021 alkaen

  • Maanantai

    93 sanaa

    Herääminen 6:20 onnistuu, kun joudun nousemaan pystyyn sammuttaakseni herätyskellon. Riennän heti ulos lenkille. Pimeässä ja kylmässä on mälsää juosta, mutta tunnen kuinka energia virtaa väsyneeseen kehooni. 8:20 saan pahan paniikkikohtauksen. Ei siitä tai sen taustoista tämän enempää, en halua palata sinne. Tilanne menee ohi ja ehdin töihinkin ajoissa.

    Työpäivä on vilkas, kuten maanantait yleensä. Tehtävä toisensa jälkeen tulee valmiiksi. Yht’äkkiä kello on jo kuusi illalla, mitä ihmettä? Olen ollut äärimmäisen tehokas. Uuden version saavat air-light, air-blocks, devpackages ja macos-lemp-setup.

    Kotona rojahdan suoraan pötkölleen. Vaimo on ostanut suklaata. Glögiä kaveriksi. Tämä päivä alkaa olla pikkuhiljaa tässä…

  • Ensimmäinen adventtisunnuntai

    21 sanaa

    Päivän epistola:

    • Aamulenkki Juhan kanssa, perinteinen Jyväsjärven kierto
    • Sauna
    • Siipiweikot Boneless Wings + Hot sauce
    • Elokuva Veeran kanssa
    • Overwatch
    • Kirjaa

    Kiva päivä.

  • Perus märehtimistä

    257 sanaa

    Nukun yhdeksän tuntia ja kaksi minuuttia. Health Maten Sleep Score näyttää 95/100. Tuskin koskaan on ollut unet noin vihreällä. Nukahtaminen 00:54, herääminen 9:56. Varmaan jopa aika lähellä luonnollista unirytmiäni.

    Aamu alkaa hyvällä fiiliksellä, mutta fiilis romuttuu pian. Hieman turbulenssia myötäelämisessä, mutta asiat saadaan onneksi puhuttua läpi. Ei mitään henkilökohtaista, vaikka siltä se usein tuntuukin. Kaikilla meillä on demonimme, ne pitää vaan kohdata.

    Eniten harmittaa omista lenkkitavoitteista lipsuminen, sillä tänään on sama fiilis kuin torstaina. Vaikka unet ovat tärkeää, tunnen heränneeni taas liian myöhään lauantaihin. Pojan kaverilla on synttärit yhdeltätoista, eli pientä kävelyä tulee samalla harrastettua. Matkalla tulee mieleen, että olisin voinut laittaa lenkkivaatteet ja lähteä tästä suoraan juoksulenkille. Sinne meni taas aikaikkuna.

    Kotona huomaan, että sauna on kuumana. En viitsi tuhlata sähköä ja lähteä nyt lenkille. Kello on jo kohta kaksitoista, tyhjällä vatsalla heikottaisi. Siispä, otan jääkaapista kylmän juoman ja painun saunaan.

    Mietin vieläkin sitä lenkkiä. Saunan jälkeen märällä tukalla pakkaseen? Sitten muistan, että lenkkivaatteet ovat jääneet pyykkikoneeseen. Märillä vaatteilla, tyhjällä vatsalla ja märillä hiuksilla pakkaseen juoksemaan? Nyt on kyllä kaikki tähtien asennot kohdillaan…

    Puren hammasta ja madallan tehtävälistani viikkotavoitteisiin ”Vähintään 4 juoksulenkkiä viikossa” muotoon ”Vähintään 4 juoksu- tai kävelylenkkiä viikossa”. Tällä viikolla menee juuri ja juuri täyteen, jos hyötyliikunta lasketaan.

    Miksiköhän en pidä kävelyä minään? Jotenkin tuntuu, että se ei ole edes liikuntaa, kun sitä harrastaa joka päivä ihan ohimennenkin.

    Tämän kirjoittamisen keskeytti bugi, jonka kanssa jäin jumiin. Lokikirjan CPT:n arkiston jälkimmäiset sivut heittävät 404. Jokin tässä on pielessä. Pirun säännölliset lausekkeet.

    Täytyy syödä. Tänään en halua ottaa pulttia enää mistään. Pakko päästä rentoutumaan. Ehkä pelit kohta tulille. Tai jotain ihan muuta.

  • Perjantai

    17 sanaa

    Lyö tyhjää. Siispä ranskalaiset viivat tänään:

    • Rento perjantaipäivä töissä
    • Iltalenkki
    • Karkkipussi
    • Hyvä mieliala
    • Väsyttää

    Onneksi on viikonloppu.

  • Itse on itsensä pahin vihollinen

    192 sanaa

    Herään vasta kun lapset ovat lähdössä kouluun. Kuusi tuntia aivan kuin tukki. Väsyttää. Huomaan, että olen nukkunut lenkillelähtöajan yli. Taas.

    Terapiassa on vähän rankempi sessio. Kahvia ja kotitoimistolle. Niinsanottu ”säläpäivä” tänään, eli pirstaloitunutta tekemistä vähän sitä sun tänne. 18 tehtävää valmiiksi. Onhan sitä siinäkin.

    Stressi ja ahdistus ovat läsnä nyt. Iltaisin en oikein osaa rauhoittua. Pakastimessa on iso paketti jäätelöä, johon en ole koskenut. Tänään taidan kerrankin lasten nukkumaanmenon jälkeen katsoa telkkaria ja syödä suklaajäätelöä. Se on suunnitelma. Serverisäädöt ja muu koneella koomailu jääköön nyt hetkeksi.

    Hieman harmittaa, kun työpäivä venyy ja lenkki jää myöhäiseksi. Muuten olisin mennyt, mutta tyhjällä vatsalla ei viitsi juosta. Kun vatsan syö täyteen, on sama ongelma mutta käänteisesti; Täydellä vatsalla ei viitsi juosta.

    En tiedä miksi ruoskin itseäni esimerkiksi lenkkeilystä. Vaatimustaso itseäni kohtaan on välillä kohtuuton. Jotenkin kuvittelen, että ennen tein enemmän ja on jatkuvasti ylitettävä itsensä. On ihan pakko tarkistaa, miten vuosi sitten. Ohhoh. Sama homma tuolloin.

    Yritän nyt kuunnella itseäni paremmin.

    Ehkä itseltään ei kannattaisi vaatia liikaa. Voisin aivan hyvin pudottaa liikuntatavoitteen vaikka kahteen kertaan viikossa tai vaihtaa lukutavoitteeksi joka toinen päivä. Näin todennäköisesti teenkin heti kun alkaa ahdistamaan. Vielä toistaiseksi kaikki on hyvin.

    Keskiviikkona, 1. joulukuuta 2021