Rollemaan kapteenin lokikirja on Rollen kevyt päiväkirja ja päivittäinen kirjoitushaaste. Tavoitteena on kehittää mielenterveyttä, kirjoittamisharrastusta ja madaltaa kynnystä itseilmaisuun.
En koskaan totu matkusteluun, enkä varsinkaan aamu viiden herätyksiin. Päähesuliin työreissu. Tuntuu hupsulta matkustaa 8 tuntia kahden tunnin tapaamisen vuoksi, mutta tällä kertaa näin.
Rytmiä 02-09 on ollut vaikea kääntää äkkijyrkästi 21-05, varsinkin kun jo maanantain huoltoikkunan vuoksi oli 23-07. Huomenna paluu normaaliin.
Maanantain kirous pysyttelee kerrankin poissa. Oikein leppoisa, kesäinen päivä. Iltapäivälle luvataan ukkosmyrskyä, mutta ainakaan Keski-Suomeen se ei saavu. Muuramessa myllää karhu.
Vanhat AirPodsit saavat jäädä eläkkeelle, mutta ovat ainakin puhtaat käytyään pesukoneessa. Uudet töiden jälkeen kaupasta. En tarvitse enää huonokuuloisille tarkoitettua Headphone Accommodation -toimintoa, sillä kuulokkeista kuuluu taas normaalisti. Korvan on hieman tottuminen tähän uuteen, laadukkaampaan todellisuuteen.
Iltapäivästä iskee armoton väsymys. Täytyy sinnitellä, ja mennä ajoissa nukkumaan.
Toimelias sunnuntai. Kahvi vaimon kanssa, sitten shoppailemaan vaatteita. Vihaan shoppailua, mutta olen luvannut tämän rouvalle syntymäpäivälahjaksi. Toisaalta ihmisiä on vähän, eikä tällä kertaa tule edes mieleen ahdistuminen. Löydän itsellekin uuden smart casual outfitin kesäksi.
Illalla tohdin vielä lenkille. Aurinko paistaa. Kova tuuli ei haittaa. Erittäin positiivinen ja kesäinen olo. Illasta telkkaria ja boneless wingsejä mango-habanerokastikkella. Jäätelöäkin on. En aio miettiä huomista. Ei vielä. Hedonismia parhaimmillaan. Näin minä haluan elää. Täytyy nauttia aina kun voi.
Hieman erilainen päivä. Lähden aamupäivällä äitini mukaan Petäjävedelle, josta äitini puolen suku on kotoisin. Vierailemme vanhoilla tiluksilla, joita ei enää ylläpidetä, koska mummostani on aika jättänyt jo kauan aikaa sitten ja pappani on jo 89-vuotias. Suvun kesken on pientä kärhämää, joten asiat ovat jääneet paikalleen vuosikausiksi. On hieman karmaisevaa nähdä ”hylättyjä” paikkoja huonossa kunnossa, kun muistoissa ne ovat aivan erilaisia. Toivottavasti tämä(kin) asia saadaan kuntoon. Vahvistuu vain se ajatus siitä, että en halua ainakaan itse omistaa kiinteistöjä, jotka jäävät ränsistymään jälkipolvien taakaksi.
Mökki on hieman paremmassa kunnossa. Siellä pitäisi vain tehdä ns. ”pieniä parannuksia”, niin Lihajoen varrella sijaitsevan hirsimökin saisi kivaan kesäkuntoon. Kyllä tuolla aikaa viettäisi, hiljaisuudessa, luonnon keskellä, kuunnellen puron solinaa. Saunakin on sisältä erinomaisessa kunnossa. Jos ei sukuriitoja olisi, laittaisin kuntoon. Toivotaan, että asiat järjestyvät jossain kohtaa.
Enoa ja pappaa on ihan mukava nähdä. En ole nähnyt heitä varmasti kohta pariinkymmeneen vuoteen. Olen melko huono pitämään sukuuni yhteyttä, toisaalta eivät he ole yhteyksissä minuunkaan. Papalla on Parkinsonin tauti ja dementia, enkä usko että hän tarkkaan enää muistaa minua. Skip-Bo -peliä on silti ihan mukava pelata kahvipöydässä. Papan kasvoilla on jatkuvasti häilyvä hymy. Selkästi ilahtunut seurasta.
Illasta kansanmurh…viisut telkkarista. Saapi nähdä vievätkö Lampenius et Parkkonen potin.
