Rollemaan kapteenin lokikirja on Rollen kevyt päiväkirja ja päivittäinen kirjoitushaaste. Tavoitteena on kehittää mielenterveyttä, kirjoittamisharrastusta ja madaltaa kynnystä itseilmaisuun.
Tiedän sen jo heti herätessäni. Päässä on omituinen tunne. Ensimmäisen palaverin aikana se iskee. Vanha tuttu, G43.0.
Pillericocktail naamaan ja hommat jatkuu. Postdrome pistää olon sekavaksi, mutta jollain ilveellä pärjään hyvin toisenkin asiakaspalaverin läpi. Sen jälkeen alkaa tekemään tiukkaa. Yksinkertaisten sähköpostienkaan lähettämisestä ei meinaa tulla mitään.
Tämänkin kirjoittaminen on yhtä tuskaa. Kun ajatus ei toimi, se ei toimi.
On aika levätä.
Juoksen viileässä kevätyössä. Aurinko on laskenut ja taivas on värjäytynyt vaaleanpunaiseksi. Kaduilla ei ole ketään. Kuulokkeista soi rauhallinen elektroninen musiikki. Huomaan olevani onnellinen.
Torstain työpäivä venähtää, mutta vieläkään ei pääse stressi liialti iskemään. Kello on paljon, mutta haluan liikkua silläkin uhalla, että se verottaa yöunia.
Ei ole isompia huolenaiheita. Olisipa aina näin. Vaikka tiedän, että elämä on aallokko, otan tämän vastaan.
Seesteisyys. Annathan sen jatkua.
Unimäärä on tasaisesti alle seitsemän tuntia, mutta kuitenkin yli kuusi tuntia. Mieliala on säilynyt yllättävän hyvänä taas jonkin aikaa. Tekeminen on mielekästä. Kaikkea on ja rahani riittää, ja niin edelleen.
Elämästäni ei tällä hetkellä oikeastaan puutu mitään. Vapaa-aikaakin on riittävästi. Motivaatio riittää sekä työn tekemiseen ja liikkumiseen. Ainoa mistä hieman ropisee itselleni henkisiä miinuspisteitä on kalenterin tukkoisuus, se on liian täynnä kaikkea, enimmäkseen töitä. Mutta toisaalta harva asia enää ahdistaa.
Hassua sanoa näin, mutta tekoäly vähentää kiireen tuntua. On hienoa saada palaveriin preppaus asioista ennen palaverin alkua. Se auttaa varsinkin silloin, kun kontekstin vaihtaminen on tiheää ja siirtymät vilkkaita.
Nyt testiin chilivoilla kyllästetyt potut intervallitreenin jälkeen. Tuoksu on ainakin kohdallaan.
En tiedä mistä kirjoittaisin tänään. Voin ihan hyvin. Kaikki on ihan hyvin. Toistaiseksi. Suomi-Sveitsi 2-2.
Huonot yöunet, mutta jaksan silti lähteä aamulenkille. Enpä muista milloin olisin viimeksi käynyt aamulla juoksemassa, tuntuu hyvältä. Tuuli on kylmä, mutta t-paidalla ja shortseilla pärjää hyvin. Aamuaurinko lämmittää. Saan hurjasti iloa teknologiasta, on aika uskomatonta, että oma tekoälybotti tekee uusia reittejä ja tähtää vieläpä uusiin alueisiin.
Väsymys tulee nopeasti ja jo neljältä alkaa hyydyttämään. Jostain kumman syystä työpäivä venyy silti. Huomenna paremmilla energioilla.