Ajattara – Noitumaa (2009)
Ajattaran uusin plätty on yllättäen kokonaan akustinen. En heti ensin syttynyt ajatukseen, sillä olin jo ehtinyt tottua Ajattaran sähkökitaroiden synkeän painajaismaiseen soundiin aikaisemmilta levyiltä. Levy on vähintäänkin omituinen. Biisien äänimaailma on synkän shamanistinen ja aika ajoin sieluttomassa lauluäänessä on jopa demonisia piirteitä. Levyllä käytetään hassuja soittimia ja ääniä ja täytyy sanoa että osa kappaleista menee minulta yli hilseen…
Levyn ensimmäinen kappale ”Keuhkosi” on hyvä kappale. Biisi alkaa heti kivalla kärsivällä rääkymisellä ja jatkuu shamaanirumpujen ja pahismaisen äänen saattelemana, Märkii raadot ventovieraiden. En oikein tajua sanoja, mutta tämä on yksi parhaista kappaleista. Kuun sumussa meren verisen, sammuu sinun aurinko -kuiskauskohta on erityisen hieno.
”Massat” -kappaleesta en pitänyt yhtään, vaikka riimittely onkin melko osuvaa. Jotenkin ärsyttää koko rytmi ja nuo -ssa loppusoinnut… pahassa, lihassa, saastassa, happamassa, kuolevassa, maailmassa, tuhkassa, ruoskimassa, kiroamassa, loistossa, kuihtuvassa, lihassa, pahassa, alhaisimmassa, kastissa, kuolevassa, lihassa, saastassa, happamassa, tuhkassa, polttavassa. Yäh. Ei vakuuta.
”Mitä kuolema parantaa?” on vähän rytmikkäämpi, mutta jatkaa samaa rataa. Matala akustinen kitara ja shamaanimaiset rummut täräyttelevät tärykalvoja. Kappale on paljon parempi verrattuna edelliseen. Tämän tähtiin voisi jopa hytkyä. Kappaleen nimi kuulostaa melko positiiviselta, mutta itse asiassa biisi vastaa kysymykseen – mikä on hyvin negatiivista. Kappale loppuu sanoin sitä ei ole mitä kuolema ei voi parantaa. En allekirjoita, mutta musiikki on hyvää. Ajattaran tapaista on synkistellä joka ikisessä kappaleessa (olethan kuullut Ajattaran vallan mahtavat joululevyt?).
Neljäs kappale ”Saatana palvoo meitä” on pimeä ja häiritsevä. Taustalla kuuluvat naukunat eivät ole mieleeni ja koko kappale on vähän… no, outo. Loppu menee siinä samassa missä muutkin, mutta tähän levyyn en kyllä ihan heti totu – vaatii muutaman kuuntelukerran jotta edes pääsen musiikkiin jotenkin sisälle. Pidän paljon enemmän Ajattaran sähköisestä tuotannosta.
”Saveen saarnattu”, aika mitäänsanomatonta. ”Ikuisen aamun sara” alkaa lupaavasti ja sisältää kivoja melodisiakin osuuksia. Tykkään. Melodiasta tulee mieleen se perinteinen Ajattara, jota haluan kuunnella. Tämäkin on yksi tämän levyn lemppareistani.
”Kielletyt sanat” on ehkä levyn yksi synkimmistä biiseistä ja hyvinkin blackmetallimainen. Vokalit ovat läpitunkevampia ja ”pahempia” ja kitarat matalia ja tempo hidas. Sanoitukset ovat tyyliin Yksin… puhdas… ikuinen… itse… kuolema… tyhjyys! Pimeää ja hienoa, mutta ei aukene ensimmäisellä kerralla, eikä välttämättä toisellakaan, kuten koko levykään…
”Säkeitä riippuneesta lihasta” ja ”Lammas” ovat myös samaa höttöä. ”Lammas” on jännästi rakennettu tarinan muotoon ja lähentelee jopa runoutta. Kappaleessa lausutaan ja lauletaan, tuo melkein Kalevalan mieleen. Mukavan nostalginen omalla tavallaan.
Kokonaisuutena Ajattaran Noitumaa on vaikea ja omaperäinen levy. Itse pidän levyä keskinkertaisena, tai vähän jopa keskinkertaista huonompana. Olisin toivonut ihan sitä aitoa Ajattaraa. Mukavia synkistelybiisejä ja ehdottomasti yhden kehun arvoinen yllätys tältä pimeän metallin bändiltä. Erilaista akustiikkaa. Suhteellisen hienon kuuloista levyllä, mutta saattaa olla melkoista kuraa livenä… (lue myös metallimusiikki.netin arvostelu levystä)
- Keuhkosi
- Massat
- Mitä kuolema parantaa?
- Saatana palvoo meitä
- Saveen saarnattu
- Ikuisen aamun sara
- Kielletyt sanat
- Säkeitä riippuneesta lihasta
- Lammas
Livenä en osaa sanoa miltä kuulostaa, mutta veikkaan että ne heitetään sähköakustisesti.
Mutta itse levyyn, yhden kuuntelukerran perusteella, monen vuoden kuuntelutauon jälkeen maistui erittäin hyvältä.
Itse mielsin ne nau’unnat lampaiden määkynäksi, mutta ne voivat toki olla mitä vain.
Saattaa olla että tykkään pääosin siitä mistä muut eivät, mutta tämä levy oli todella mieleeni. :)
Kuulemma vetävät ihan akustisella kitaralla ja akustisilla lyömäsoittimilla, ainakin Levykauppa X:ssä olivat kuulemma vetäneet tällaisen keikan.
iha jees