Osallistuin tänä vuonna Movemberiin, vaikka toisaalta tiesin etteivät viikseni oikein kasva siihen mittaan että niitä voisi viiksiksi sanoa. Minulla alkoi parrankasvu joskus täysi-ikäistyttyäni, mutta se on aina ollut melko hidasta. Kaksikymmentä vuotta täytetyäni parrankasvu vähitellen kiihtyi, mutta yleensä viikossakaan eroa ei huomaa muut kuin vaimoni (viiksikarvojen piikit pistävät pussatessa).
Säälittävää, tiedän. Mutta tulipahan osallistuttua. Jep, ajan pois pian, sillä täytyy käydä uusimassa passi ja passikuva Hollannin reissua varten, enkä halua räkäjarruja kuvaan. Ei ne oikeasti tuon enempää tai nopeammin kasva. Pitänee odottaa muutama vuosi. Isälläni kasvaa parta nopeasti, veljilläni ei (ainakaan vielä). Sedälläni ei ole koskaan kasvanut parta. Papoillani kasvaa aika hyvin. Uskoisin että geenien puolesta parrankasvuni on turvattu. Jos ei muuta niin ainakin leuassani on aina kasvanut jotain. Tykkään pukinparrasta ja toivon että joku päivä saan siitä sen verran pitkän että pystyn sen letittämään. Se olkoon elämäntyöni.
Olen tavoistani poiketen käyttänyt tänä syksynä pipoa ja kaulahuivia. Tätä huivia käytin viimeksi vuonna 2007, jolloin tyylissäni ei vielä ollut mitään heviä tai edes rock-henkisempää:
En ole käyttänyt pipoa, koska se paksun tukkani kanssa mikään pipo ei ole mahtunut päähän. Löysin kuitenkin löysähkön villaisen pipon, jota Veera on käyttänyt rastojensa kanssa. Omin mustan pipon itselleni nopeasti pysyvästi. Jos törmäät tämän näköiseen hiippariin ulkona, se olen minä:
Tukan olen ulos lähtiessä laittanut aina nopeasti nutturalle, jotta saan pipon mahtumaan parhaiten päähän. Lopputulos työ-nuttura-lookilleni on yleensä jotakuinkin tällainen (joskus parempi, joskus huonompi – harvoin unohtuu päähän sisällä):
…mutta useimmiten näytän kotioloissa jotakuinkin tältä:
Himoitsen tällä hetkellä kaikkia Legion of Doom -vaatteita. Pitäisi ostaa ainakin uusi talvitakki, kengät, sekä kynsikkäät. Katsoo nyt saanko vielä tämän vuoden puolella.
Tulipas tästä neitimäinen muoti- ja tyylibloggaus, mutta pitäähän sellaisiakin olla joskus. Kaikki kuvat (paitsi tuo 2007) on otettu ihan hiljattain. Onpahan jotain uutta minusta. (Tämä taitaa muuten olla kaikkien aikojen ensimmäinen ajastettu bloggaukseni. Ajastettu näkymään tiistaina 11:12, kirjoitettu ma-ti yönä.)
Aika kadu toi sun 2007 tyyli. Kivaa vällillä lukee tällästäkin tekstiä =)
Henkka, Minustakin on mukava kirjoittaa kuulumisia pitkästä aikaa. Kuinka niin karu? :)
[…] 36. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2011? Samaa settiä. Töissä asiallisempi, kotona hevimpi. […]
[…] Ai niin muuten, en koskaan julkaissut vuoden 2012 Movember-tulostani. Vähän samaa sarjaa mitä viime vuonnakin. […]