Lokikirja

Olen ennenkin lainannut The Midnightia. Taas on aika.

Oh, Gloria
I feel so much better
I feel so much better today
And it’s not the drugs
And it’s not the weather
I just feel so much better today

I’ve been asleep in the driver’s seat
I’ve been lost in my head for weeks
Tryin’ to find what it is I need
Too goddamn tired to sleep
And then there are other times
I’m so aware that I lose my mind
I never feel I could get enough
So high that I can’t stand up

Tällä viikolla hyvää: Kaksi migreenikipua estetty lääkkeillä. Huonoa: Ei tarpeeksi vapaa-aikaa.

Onneksi on viikonloppu.

Jos kirjoittaisin koko CHANGELOGini sisällön tähän auki, se olisi varmasti aika puisevaa luettavaa. Mutta koodin takana tapahtuu paljon. 9:30-23:50 työpäivä, eli klassinen kellon ympäri töitä. Mutta en taaskaan halua valittaa. Tulokset näet pian!

Pitkä ja sekava päivä taas takana. En osaa sanoa, tapahtuiko mitään mainittavaa. Lähinnä samaa stressitestailua kuin eilenkin, sanan kaikissa merkityksissä. Päätetyötä, kahvia. Lisää kahvia.

Isäni on ollut tänään mielessä tavallista enemmän. En oikeastaan tiedä miksi. Hänen vanha sivustonsa, jota pidän yhä hengissä, muistutti olemassaolostaan. Löysin sieltä vanhan XSS-haavoittuvuuden. Linux-nörtti isäni oli old school koodari PHP4 ajoilta, eikä ollut ihan WordPressin sanitoinnit enää hallussa.

XSS-virheen korjaamisen hetki tuntui oudolla tavalla lohduttavalta. Tuntuu kuin hän olisi yhä läsnä, vaikka on ollut poissa jo kuusi vuotta. Välillä juttelen hänelle Linuxia säätäessäni. Hänen kanssaan olisi riittänyt jutusteltavaa Waylandin, KDE Plasman, selainten ja tekniikan kehityksestä. Toisaalta olen iloinen, ettei hän ole näkemässä tätä AI Slop-aikaa tai 67-brainrotteja. Toisaalta harmittaa, ettei hän nähnyt Manun kasvavan. No, tätä se elämä on. Memento mori.

Väsymys painaa, mutta ehkä tällaisina pävinä ei tarvitse olla mitään erityistä sanottavaa tai kirjoitettavaa.

Jotkin asiat ottavat paljon aikaa. Esimerkiksi kuormantasaajat tai Caddy nodet eivät vieläkään ole minulle niin tuttuja, että pystyttäisin niitä vasemmalla kädellä. Joskus tulee sellainen fake it until you make it -tyylinen olo. Mutta se johtuu varmasti siitä, että tulee tehtyä niin jäätävän isoja juttuja töissä.

Tällaisina 10-22 päivinä ei tule tehtyä juuri muuta. Työkaveri kysyi tänään lounaalla ”seuraatko työaikaasi mitenkään?”. Pisti ihan miettimään. Taisin vastata jotakuinkin ”Yleensä kyllä, mutta syksyisin näköjään en”.

Kunhan isot deadlinet ovat ohi, pidän parin viikon loman.

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin tänään. Perinteinen maanantaifiilis. Energiat nolla. Alkaa olla sitä aikaa, kun kaikki on pimeää ja tekeminen on yhtä pitkää tunnelia.

Ei pitäisi koodata iltaisin.