Lokikirja

Kokonainen täysi lepopäivä, jonka käytän tietenkin Linux-ohjelmointiin. Dotfilet julkaistu ja ikkunointimanageriin ainakin yksi bugi ilmoitettu.

Jospa ensi yönä näkisin muitakin kuin nvim-unia.

Päiväreissu hieman etelämpään vaimon siskon luokse. Tupa on täynnä, mm. lanko perheineen vierailulla juhlistamassa vaimon siskon tyttären syntymäpäiviä. Vaimon, siskon ja lankon kanssa jutustelut ajautuvat Linux-distroista tekoälyyn. On jotenkin hauskaa, että on niin paljon yhteistä, vaikka todella harvoin ollaan tekemisissä. Ei olla oikein sellaista kyläilevää tai yhteyttä pitävää sorttia meistä kukaan. Ja hyvä niin.

Muutama tunti menee nopeasti. Pienten lasten touhuja katsellessa havahtuu siihen miten nopeasti aika tuntuu menevän. Mutta siltä se tuntuu aina jälkeenpäin. Omat lapset ovat jo teini-ikäisiä. Johonkin ne vuodet vain katoavat.

Onneksi junassa ei tarvitse istua tuntikausia. Vaikka vain päiväreissu, on mukavaa olla taas kotona.

Juoksen. Ehdin ajoissa Kotipizzaan. Olen viimeinen asiakas, otan pizzan mukaan. Olen syönyt viimeksi kahdentoista aikaan ja sekin evästä. Noin vuorokausi viime lämpimästä ateriasta. Ei hyvä.

Kotiin tultuani kuulen, että tyttärellä on ollut huono päivä. Pojalla parempi.

Tänään opin paljon. Aihesanat nvim, wezterminal, CF, LB.

Nyt syön sen pizzan.

Skipataan tämä päivä. Migreeni, nimittäin.

Viime yön unimäärä jäi liian lyhyeksi, aivan kuten tämä kirjoituskin.